“Näyttely tutkii ja rakentaa ajatuksia hetkestä ja eri hetkistä rakennetussa ympäristössä. Maisemat ovat joko kuvitteellisia tai luotuja mielikuvia. Ajatus hetkestä siirtyy ajatukseen ikuisuudesta ja sen pysyvyyden illuusiosta”, kerrotaan näyttelytiedotteen alussa.
Erikokoisten pleksiin porattujen reikien heittämät varjot ja toisaalta valon kirkkaana läpi päästävät aukot leijuvat piirretyn ja maalatun jäljen päällä hämäävästi. Tuntuu, ettei pitkäänkään eri tavoin katsettaan tarkentamalla ole kyennyt havaitsemaan kaikkea. Näyttelystä jää utelias olo, siispä päädyn esittämään muutamia kysymyksiä Kasperille.
– Olet useissa näyttelyissäsi käsitellyt tilaa ja värejä arkkitehtuurin ja kuvataiteen jakamien kysymysten kautta. Kuinka paljon tila, joihin näyttelyä toteutat, vaikuttaa teoksiin? Mikä on ideaalitila/tilanne teosten esille asettamiseen?
– Tila on tärkeä selkeyttämään omaa työprosessia. Näyttelytilan on oltava haluttava ja houkutteleva töille. Silti taiteeni on itse tilan tai rakentamisen tutkimista eikä näyttelytila välttämättä vaikuta sisältöön. Hyvän näyttelytilan pitää olla aito ja selkeä. Häiriinnyn helposti kaikista turhista ärsykkeistä joita tilat ovat pullollaan, kuten töpselit ym.elleivät ne ole luonteikkaita siinä tilassa.
– Ovatko näyttelyn pleksiteokset maalauksia, reliefejä, mikä olisi hyvä nimitys?
– Maalauksiksi ennemmin kuin reliefeiksi. Niitä voisi kutsua myös eräänlaisiksi katselukoneiksi. Pleksiin porattu reikä toimii hiukan linssin tavoin.
– Kerroit että nyt esillä olevien rei'itettyjen pleksitöiden kehittely lähti yhdestä aiemmin totetutetusta työstä. Muistatko, millaisesta ideasta lähdit silloin liikkeelle? Näkyykö se vielä nyt
Huudossa esillä olevissa teoksissa?
Galleria Sinne, 2010– Aiemmassa rei'itetyssä työssä idea tuli kokeilemalla ja toisessa saman sarjan työssä ajattelin reikien olevan osa pienoismallia mutta ne toimivat kaksiuloitteisena paremmin. Kirkkaan pleksin eleettömyyden ja varjojen herkkyyden takia päädyin tekemään kuviot lyijykynällä joka on lähinnä varjon sävyä. Sen työn jälkeen halusin kokeilla värillistä pleksiä joka värjää samalla läpimenevän valon. Kirkkaan pleksin kanssa käytin hopeapigmenttiä joka vastaa lyijykynää.
– Onko sinulla esikuvia taiteessa, suuria fanituksen kohteita, tai hyviä sparrauskavereita kollegoissa?
– Etsin mieluiten ideoita arkkitehtuurista ja minua kiinnostaa miten kuvataiteen historian ideat kierrättyvät arkkitehtuurin kuvakieleen. Fanitan vaihtelevasti eri arkkitehteja ja taiteilijoita mutta se on enemmän ideoiden ja keinojen tutkimista.
– Näyttelyä katsoessa mielessä kävivät myös väriteoreetikot, värihavainnon ja värin olemuksen pohtiminen. Mikä merkitys väreillä on sinulle? Onko lähestymistapasi teoreettinen vai joku muu, tai sekä että? Onko olemassa jokin lempiväri, -väripaletti, -värimaailma?
– Värillinen pleksi vaikutti pohjaväreihin jotka olivat sekä vastaväri joka murtui värillisessä valossa ja pleksiin sointuva sävy. Harmaan alla taas viereiset värit, tosin oranssin korvasi kupari joka toimi hyvin oranssin alla heijastavana värinä. Kirkkaassa sarjassa tavoittelin spektriä. Yleensä annan silmän ohjata värejä, ja värien käyttö on kuin soittamista eri aallonpituuksilla, parhaat värit soivat keskenään.
– Minkälaisia projekteja olet tekemässä seuraavaksi, onko sinulla ajatusta, mihin suuntaan työskentelysi on viemässä?
– Näyttely on se hetki missä näkee toimivuuden ekan kerran kunnolla, ennen sitä ideat leijuvat vielä ilmassa vaikka työt olisivat melkein valmiit.. Sitten tarvii pysähtyä ja sulatella kommentteja ja viedä onnistuneimpia ideoita eteenpäin.
Building a Moment, 2011Building a Moment on Kasperin toinen näyttely Galleria Huudossa. Hän on myös Huudon taiteilijajäsen ja on mukana yhdistyksen hallituksessa. Näyttely on esillä Galleria Huudon Uudenmaankadun näyttelytilassa vielä ensi sunnuntaihin, 12.2.2012 asti. Galleria Huudon tavanomaisen käytännön mukaisesti taiteilija valvoo itse näyttelyään viikonloppuna, joten näyttelyvierailla on mahdollisuus suoraan keskusteluun tekijän kanssa.
lisää aiheesta: Näyttelytiedote Huudon sivuilla
Otso Kantokorven näyttelyarvio
uusi kuvataideblogi Riemu
Philip Palmenin haastattelu Kasperista Vimeossa
HS:n näyttelyarvio
Hanna Saarikoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti